Sunnuntaiaamuna her\u00e4ttiin kukonlaulun aikaan, sill\u00e4 olimme edellisiltana sopineet tapaavamme aulassa 7.15 Julian, Ruthin ja Hannahin kanssa. Puolisen tuntia my\u00f6hemmin olimme p\u00e4\u00e4sseet Appenzelleriin ja j\u00e4tt\u00e4neet auton Br\u00fclisaun parkkipaikalle. Aikainen lintu madon nappaa, sill\u00e4 emme joutuneet odottamaan kauaa p\u00e4\u00e4sy\u00e4 kaapelihissiin ja Zahme Gochtin p\u00e4\u00e4lle. P\u00e4iv\u00e4ohjelmassa olisi 900 metri\u00e4 laskua, 300 metri\u00e4 nousua sek\u00e4 kaksi j\u00e4rve\u00e4, F\u00e4hlenseen tai S\u00e4mtisersee.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4imme alkumatkasta vain kourallisen ihmisi\u00e4, sill\u00e4 Hannahin valitseman reitin variantti ei ollut turhan suosittu. P\u00e4\u00e4stimme heti alkumatkasta musiikkia soittavan nuorison ohitsemme, sill\u00e4 meist\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n mielest\u00e4 kaiuttimet eiv\u00e4t kuulu maastoon vaan pilaavat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oikeanlaisen vaellus tunnelman. Maasto oli enimm\u00e4kseen helppokulkuista ja p\u00e4\u00e4simme uittamaan v\u00e4lill\u00e4 varpaita purossa. Suurin osa vuorilla kes\u00e4n laiduntavista lehmist\u00e4 oli viety jo alemmas, joten jatkuvaa lehm\u00e4nkellojen kilkatustakaan ei tarvinnut kuunnella. Ihailimme villikukkia, ker\u00e4simme yrttej\u00e4 kuin vihernoidat konsanaan ja nautimme p\u00e4iv\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saavutimme ensimm\u00e4isen j\u00e4rven hyvin ennen puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja maisema F\u00e4hlenseelle oli kuin suoraan maalauksesta. Valoa oli juuri sen verran, ett\u00e4 vuorenrinteet heijastuivat veden pintaan eri vihre\u00e4n, ruskean ja sinisen s\u00e4vyiss\u00e4. Pinta ei ollut t\u00e4ysin tyyni, sill\u00e4 j\u00e4rvi oli t\u00e4ynn\u00e4 hyppivi\u00e4 pikkukaloja, jotka loivat akvarellimaisen heijastuksen. Lounastauon j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa seuraavalle j\u00e4rvelle laakson toista reunaa seuraten, sill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ei tehnyt viel\u00e4 mieli menn\u00e4 uimaan. Vesi oli likaista, eik\u00e4 kunnollista uimapaikkaa l\u00f6ytynyt. Aurinkokaan ei suostunut viel\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uinnista kylmettyneit\u00e4 kehoja, joten valinta oli helppo.<\/p>\n\n\n\n
F\u00e4hlenseen saavuttamisen j\u00e4lkeen j\u00e4ljell\u00e4 oli l\u00e4hinn\u00e4 laskua. Jatkoimme maisemista nauttimista ja edelleen kanssavaeltajat olivat minimiss\u00e4\u00e4n. Olimme n\u00e4hneet S\u00e4mtiserseen jo aiemmin aloittaessamme nousua F\u00e4hlenseelle, mutta vasta laskeutuessa n\u00e4imme sen kunnolla. Muutkin ihmiset olivat her\u00e4nneet ja l\u00e4hteneet liikkeelle, sill\u00e4 ymp\u00e4ri j\u00e4rve\u00e4 oli jo erikokoisia seurueita. L\u00f6ysimme hyv\u00e4n uimapaikan, vaihdoimme uimapukuihin ja pulahdimme 20-asteiseen veteen. Kun olimme uineet tarpeeksemme pilvet v\u00e4istyiv\u00e4t kuin tilauksesta ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4mpeneville kallioille kuivattelemaan.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 ennen paluuta autolle pys\u00e4hdyimme j\u00e4rven toisella rannalla olevaan kahvilaan tankkaamaan kakkua ja kahvia viimeist\u00e4 rutistusta varten. Otimme \u201ckaverikuvan\u201d ravintolan vieress\u00e4 laiduntavien aasien kanssa ja l\u00e4hdimme kohti viimeist\u00e4 urheilusuoritusta, joka oli noin 600:n metrin lasku k\u00e4rrytiet\u00e4 pitkin. Ja voi ett\u00e4 millainen jalkatreeni se olikaan! Edellisviikon tai alkumatkan rinteet eiv\u00e4t olleet l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n yht\u00e4 jyrkki\u00e4 t\u00e4h\u00e4n verrattuna. Koko ajan joutui jarruttelemaan, ettei lenn\u00e4 naamalleen ja lis\u00e4haastetta toi my\u00f6s jalkojen alta jatkuvasti karkaileva soramaa. S\u00e4\u00e4liksi k\u00e4vi taas Juliaa, joka oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 vaeltamaan sandaaleissa, sill\u00e4 jopa kunnon vaelluskengill\u00e4 varpaankynnet olivat koko ajan kenkien k\u00e4rjiss\u00e4 kiinni.<\/p>\n\n\n\n
Illalla mieli oli silti taas kiitollinen ja rauhallinen, lihaksissa tuntuva kipu oli tervett\u00e4 kipua ja itse ainakin pidin t\u00e4st\u00e4 reissusta (ja reitti variantista) edellist\u00e4 enemm\u00e4n \ud83d\ude42<\/p>\n\n\n\n Viikonloput on aina tervetulleita! Lauantaiaamuna mieli halusi l\u00e4hte\u00e4 kaupunkiin, mutta keho tarvitsi lepoa. Jahkailin aikani, kunnes Ruth ratkaisi asian puolestani kertomalla, ett\u00e4 h\u00e4n on sunnuntaina suuntaamassa 95:n prosentin varmuudella vaeltamaan. Otin lauantain siis puhtaasti levon kannalta, luin aamun kirjaa ja hieman ennen puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 l\u00e4hdin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kyl\u00e4ll\u00e4. Ruokaostosten ja teepannullisen j\u00e4lkeen suuntasin takaisin Sennr\u00fctiin ja …<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/raikastavuori-ilmaajaekoelamaa.com\/wp-content\/uploads\/2023\/09\/Collage_20230924_125437-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"