Multaa, puuhaketta ja piikikkäitä oksia

Tiistai 5.9.2023

Tiistaina oli ensimmäinen kunnon “työpäivä”. Vietimme kokonaisen päivän Mariannen kanssa puutarhassa, jonka aloitimme kitkemällä rikkaruohoja. Edellisestä rikkaruohojen kitkemisestä oli kulunut jo aikaa, mutta en sentään kesämökin ansiosta ollut kyseisessä puuhassa ensimmäistä kertaa. Haastetta hommaan toi se, että rikkaruohot Sveitsissä on erilaisia kuin rikkaruohot Suomessa, joten aika monen kasvin kohdalla piti kysyä, että voiko tämän jättää tähän vai revitäänkö juurineen irti?

Lounaan jälkeen jatkoimme vadelmapensaiden parissa ja levitimme puuhaketta suojaamaan pensaiden juuria ja niiden välisiä kulkureittejä. Kun kasvien juurelle laittaa puuhaketta tai vaikkapa vasta leikattua nurmea, haihtuu kosteus maaperästä hitaammin. Kesäaikaan kasveja saa kastella parhaillaan kaksi kertaa päivässä, kun sadetta ei näy ja päivälämpötilat hipovat suomalaisia hellerajoja. Kyseisen viikon sääennuste oli päivittäin vähintään 22 astetta ja auringonpaistetta eikä tuulenvireestä tietoakaan. Tuli aika lämmin kitkemispuuhissa ja työpäivän päätteeksi suihku oli tervetullut tuttavuus!

Illalliselle laskeutuessa jouduin soveltamaan ruokaa tyhjistä, sillä joku oli edellisen vuorokauden aikana syönyt tai heittänyt roskiin tiistaille ajatellun päivälliseni, jota oli jäänyt edelliseltä illalta yli. Kun päivällinen oli syöty tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että energiaa touhuta jotain oli vielä jäljellä. Iltaohjelma järjestyi sopivasti, sillä yksi yhteisön jäsenistä, Alexandré, tuli kysymään että huvittaako jotakuta pelata biljardia. Loppuilta kului siis biljardipöydän ääressä, kun koko illallisella sillä hetkellä ollut porukka jäi vielä päivällisen päätteeksi pelaamaan. Jouduin taas toteamaan, että vaikka tykkään biljardin pelaamisesta, olen siinä edelleen aika surkea… Onneksi tässä on kokonainen vuosi aikaa harjoitella, sillä pöytä on vapaasti käytettävissä!

Keskiviikko 6.9.2023

Aamupiirin apuvälineeksi valikoitui kuvakortit. Ruthilla oli vetovastuu ja aamupiirin alussa hän oli levittänyt lattialle X-määrän kuvakortteja, joista jokaisen tuli valita itselleen se, mikä puhutteli kaikista eniten. Omaksi kortiksi valikoitui sellainen, joka muistutti auringonlaskun viimehetkiä kun taivas hehkuu kauniissa väreissa valmiina painumaan horisonttiin vedenpinnan yllä. Kortti muistutti minua sisäisestä rauhasta zen-tilasta, jonka haluaisin oppia saavuttamaan kuluvan vuoden aikana. Mietin turhankin usein asioita liian pitkälle, joten kyky  rauhoittaa laukkaavat ajatukset ennen nukkumaanmenoa olisi varsin hyödyllinen taito hallita.

Ennen lounasta olimme Mariannen apuna keittiössä. Teimme Julian ja Mariannen kanssa diilin, että me saisimme Julian kanssa puhua englantia ja Marianne pysytteli saksassa meille vastatessaan. Keittiöön liittyvän sanaston opettaminen on paljon helpompaa kyseisessä tilassa, jossa sanastoa tarvitaan. Päivä päivältä saksan kielen ymmärtäminen on helpompaa, vaikka välillä aamulla kaikki kielet omaa äidinkieltä lukuunottamatta tuntuvat olevan hukassa…

Lounaan jälkeen suuntasimme Ruthin ja Julian kanssa Heresau’hun, joka on Degersheimin ehkä lähin isompi kaupunki. Kävimme tilaamassa rautatieaseman toimistosta minulle ja Julialle kortit, joilla pystymme matkustamaan julkisilla puoleen hintaan. Onneksi yhteisö maksoi alennuskortin puolestamme, sillä yhden kortin hinta kokonaiselle vuodelle oli lähemmäs 200 euroa.

Korttitilauksen jälkeen suuntasimme paikalliselle kirpputorille, sillä tarvelistalla oli työsaappaat ja -kengät puutarhatöihin. Kyseinen kirpputori sijaitsee kahdessa eri rakennuksessa, joten aikaa saimme kulumaan siellä enemmänkin. Ruthin oli oltava takaisin Sennrütissa viideltä, mutta ehdimme vielä käydä paikallisessa Lidlissä ruokaostoksilla ennen paluuta. Ja voi kuinka hankala sitä olikaan ostoksiin keskittyä, kun liha-altaat kutsui niin kovasti! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, niin täällä yleinen ruokavalio on lakto-ovovegetaarinen ja samaa ruokavaliota pyrimme noudattamaan myös Julian kanssa. Liha- ja kalatuotteet täytyy maksaa omasta pussista, sillä ne eivät ole yhteisön aatteiden mukaisia. Tällä kertaa saimme silti ruokaostokset tehtyä kunnialla loppuun ilman lihatuotteita, mutta herkkuvarastot tarvitsivat täydennystä, joten ne maksettiin itse.

Torstai ja perjantai 7.-8.9.2023

Viikko elämää Herzfeld Sennrütissa takana ja varsinkin torstai oli itselle vaikea. Ensimmäinen viikko oli niin intensiivinen, että mielen vallitsi sosiaalinen ähky. Taakse jäänyt viikko on tuonut tullessaan monia uusia ihmisiä, kielen opettelemista, uusia tapoja ja aktiivisia päiviä ilman tarvittavaa palautumista. Vietin illan suosiolla omissa oloissani ja latasin akkujani, koitin käsittää kaikkea sitä uutta informaatiota, mitä viikon edetessä oli tullut vastaan.

Päiväohjelmiin on kuulunut sadonkorjuuta papujen muodossa, kulkureittien puhdistamista rikkaruohoista ennen puuhakkeen lisäämistä ja happomarjapensaiden oksien pilkkomista pienemmiksi hiilenpolttoa varten. Siivosimme myös kahvilan, joka toimii samalla vapaaehtoisten yhteiskeittiönä. Perjantaina aamupäivästä autoimme illallisvalmisteluissa, sillä Sennrütissa vietettäisiin perjantai-iltana ja lauantaina yhteisöpäiviä. Yhteisöpäivien aikana keskustelussa olisi muun muassa puutarhan vetovastuun siirtäminen seuraavasta keväästä alkaen viiden hengen ryhmälle sekä vapaaehtoisten osallistuminen yhteisön toimintaan ja suljettuihin tapahtumiin.