EVS-koulutus, osa 1: On-Arrival Training

Koska edellinen viikko meni hyvin pitkälti samanlaisissa merkeissä kuin edeltäjänsä, hyppään samantien seuraavaan viikkoon, joka poikkesi aika lailla normaalista!

Jokaisen pitkäaikaisen vapaaehtoistyöntekijän “pakollisiin” tehtäviin kuuluu omassa projektissaan työskentelemisen lisäksi kaksi koulutusta vapaaehtoistyöprojektin aikana. Ensimmäiseen eli On-Arrival-koulutukseen osallistutaan nimensä mukaisesti vapaaehtoistyöjakson alussa ja toiseen, eli Mid-Term-koulutukseen noin 6kk myöhemmin. Tämän syksyn EVS-koulutus järjestettiin 18.-21.9. hulppeissa puitteissa Burgdorfin linnassa, josta löytyy ravintolan, museon ja hotellin lisäksi myös nuorisohostelli. Omalta osaltamme koulutuspäivä alkoi varhain, sillä junamatka Degersheimista Burgdorfiin kestää lähes kolme ja puoli tuntia. Hyppäsimme junaan 7.46 ja pääsimme perille hieman kello 11 jälkeen.

Maanantai 18.9.

Ensimmäisen koulutuspäivän aikana pääsimme tutustumaan muihin koulutuksen osallistujiin erilaisten tutustumisleikkien kautta sekä kirjaamaan ylös koulutukseen liittyviä odotuksia ja mahdollisia pelkoja. Teimme myös yhteiset “pelisäännöt”, joita jokainen sitoutui noudattamaan seuraavien neljän päivän ajan. Osallistujia On Arrival-koulutuksessa oli 14 ja Mid Term-koulutuksessa kolme kappaletta. Kaksi Mid Term-koulutuslaista oli joutunut perumaan osallistumisensa sairaustapausten vuoksi, joten meitä oli kaiken kaikkiaan 19 henkeä kouluttajat mukaan lukien.

Lounastauon jälkeen ryhmä jakautui kahteen ja uudet vapaaehtoiset pääsivät käyttämään luovuuttaan projektiposterin luomisessa. Erilaisia projekteja oli yhdeksän kappaletta ja sisällöltään projekteja oli laidasta laitaan. Projektien teemat liittyivät kulttuuriin, taiteeseen, museoon, kehitysvammatyöhön, maanviljelyyn, bed&breakfastiin, lastenhoitoon ja toimistoapuun SCI Sveitsin toimistolla. Yksikään projekteista ei ollut toisensa kaltainen ja mekin saimme Julian kanssa vastata useampaan kysymykseen omaan projektiimme ja tekemämme posterin ei niin helposti avautuvaan huumoriin liittyen. Ensimmäinen päivä ei ollut liian raskas ja vielä ennen vapaa-aikaa söimme porukalla illallista. Ja voi että oli ihana saada lihaa kaksi ja puoli viikkoa kestäneen kasvisruokailun jälkeen!

Tiistai 19.9.

Toinen päivä vaatikin jo hieman enemmän aivotyöskentelyä. Mietimme aamupäivän ajan omia vahvuuksiamme, pohdimme minkälaista osaamista meillä on omille projekteillemme annettavana ja mitä kaikkea voimme sen aikana oppia. Aloimme myös täyttämään “Kapteenin lokikirjaa”, johon on tarkoitus kirjata kolmessa eri vaiheessa omia kompetenssejaan eli millä tasolla mikäkin kahdeksan eri osa-alueen osaaminen on. Osa-alueet liittyvät kirjallisiin, kielellisiin ja digitaalisiin taitoihin; STEM-osaamiseen; persoonalliseen, sosiaaliseen ja oppimaan oppimisen taitoihin; kansallistaitoihin; yrittäjyystaitoihin; sekä kulttuurisiin taitoihin, joita on tarkoitus arvioida asteikolla 0-5. Aikaa näiden ylös kirjaamiseen oli varsin rajallisesti, joten myönnettäköön että edelleen osa lokikirjamerkinnöistä saapumisen osalta on vielä ylös kirjaamatta…

Tiistai-iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen lähialueelle, joten suuntasimme koko porukalla Berniin, jonne oli junalla noin 20 minuutin matka. Bernissä kävimme tutustumassa historialliseen museoon, jossa oli muun muassa näyttely Bernin kantonin historiasta, pieni näyttely egyptin arkeologisista löydöistä sekä ehkä kiinnostavimpana (itselleenkin yllätyksenä) Albert Einstein-museo. Illallista varten kouluttajat Florence ja Martino olivat löytäneet ravintolan, joka kykeni valmistamaan lyhyellä varotusajalla fondueta kymmenelle hengelle, joten illallisella pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan fondueta! Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta nyt tiedän olevani osa Team Raclettea Team Fonduen sijaan.

Keskiviikko 20.9.

Keskiviikkona ratkottiin konflikteja näytelmän keinoin ja korttipelejä pelaillen, käytiin läpi käytännön kysymyksiä vapaaehtoisuuteen liittyen, mietittiin arvojamme ja suunniteltiin seuraavalle päivälle, eli Kansainväliselle Rauhanpäivälle, yhteistä ohjelmaa. Taittelimme porukalla sydän- ja rauhankyyhkyorigameja, joiden sisään kirjoitimme erilaisia rauhan sanomia ja mietelauseita (tämä oli jotain, mikä ei olisi itselle tullut koskaan mieleenkään). Illallisen jälkeen vietimme kansainvälistä iltaa ja ohjelmaan kuului tietovisailua, suolaisia ja makeita tuliaisia vapaaehtoisten kotimaista, musiikkia, tanssia ja karaokeyritelmää. Ilta oli kaikinpuolin hauska ja jos hiljaisuus ei olisi tullut vastaan, olisi hauskanpito jatkunut pidempäänkin.

Torstai 21.9. eli Kansainvälinen Rauhanpäivä

Torstaina oli koulutuksen viimeinen päivä ja jaoimme toisillemme vinkkejä työmahdollisuuksista, matkailusta, halvasta tekemisestä ja siitä miten voi säästää kokemuksista tinkimättä (koska Sveitsin hintataso on Suomeakin korkeampi…) Tämän jälkeen jalkauduimme Burgdorfin kaduille mukanamme kitara sekä edellispäivänä taiteillut origamit. Jaoimme vastaantulijoille rauhankyyhkyjä sekä sydämiä ja toivotimme heille hyvää Kansainvälistä Rauhanpäivää.

Lauloimme flashmob-tyyliin rautatieaseman portailla John Lennonin Imaginen perheelle, joka on tullut Ukrainasta Sveitsiin pakolaisena sekä muutamalle muulle ohikulkijalle. Lounaan jälkeen kävimme vielä palautekeskustelua ja kävimme läpi sitä, kuinka osallistujien odotuksen ja mahdolliset pelot olivat toteutuneet kuluneiden päivien aikana. Yleisimpiä odotuksia oli ajatustenvaihto ja muihin osallistujiin tutustuminen, nämä toteutuivat hyvin. Omat odotukseni ja pelkoni olivat liittyneet perustarpeisiin, kuten hyviin yöuniin ja maukkaaseen ruokaan. Hyvät yöunet eivät toteutuneet 100 prosenttisesti, mutta ruoka oli kyllä hyvää!