Sunnuntaibrunssi, raikasta vuori-ilmaa ja markkinahumua
Sunnuntai 3.9.2023
Sunnuntaiaamu alkoi yhteisön brunssilla. Täällä brunssit järjestetään viikottain ja nyyttäriperiaatetta noudattaen. Jokainen osallistuva perhe/henkilö toi jotain yhteiseen pöytään ja näin pääsi tutustumaan monenlaisiin erilaisiin ruokiin. EVS panostus oli tuoreita tomaatteja puutarhasta, basilikaa kasvihuoneesta ja mozzarellaa – nappivalinta mihin tahansa tilaisuuteen! Basilikan lisäksi koristeeksi laitettiin hieman oliiviöljyjä ja toisen vapaaehtoisen tuomia pinjansiemeniä.
Olimme viimein saaneet Julian (eli toisen vapaaehtoisen) kanssa matkalaukkumme joten pääsimme brunssin jälkeen ensimmäistä kertaa vaeltamaan vuorille tänne tulon jälkeen. Julia oli käynyt vuorilla aiemmin, mutta minulle kerta oli ensimmäinen, sillä 15 vuotta sitten edellisen kerran Sveitsissä ollessani reissupäivät olivat suuntautuneet ihan muihin paikkoihin kun vuoristoon. Onneksi nyt on kokonainen vuosi aikaa seikkailla vuoripoluilla! Kaikkien näiden yhteisön portaiden, Degersheimin mäkien ja vaellusretkien ansiosta tulemme olemaan niin tikissä kunnossa vuoden päätteeksi.
Suunnaksi otettiin Seealpsee, joka on yksi Appenzellerin kantonin lukuisista järvistä ja kuuluisa turistinähtävyys. Järvi sijaitsee vähän reilun 1 143 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten saatiin kiivetä ihan urakalla. Kyseinen järvi on saavutettavissa vain jalan ja ainoat ajoneuvot, jotka alueella sallitaan ovat järven rannalla sijaitsevien ravintoloiden ja juustotilan kulkuneuvot.
Kiipesimme järvelle haastavassa maastossa kulkevaa metsäpolkua pitkin, joka teki aikamoista siksakkia. Kun yhdistettiin yli 20 asteen lämpötila, auringonpaiste sekä ohuempi vuori-ilma niin hengitystaukoja sai pitää useamman. Vaikka olen koko viime kesän siivonnut päivät pitkät töissä, niin peruskunto ei tunnu riittävän ihan vielä näille korkeuksille ja tuollaiseen urheilusuoritukseen.
Metsäpolku aukesi lopulta alppiniitylle, jossa pääsi ihastelemaan panoraamana aukeavia vuorimaisemia. Niityllä pääsimme nauttimaan puhtaasta ja ihanan kylmästä juomavedestä, joka tuli suoraan vuorilta. Osalla näkyvissä olevista huipuista oli vielä luntakin! Kirkkaan sään ansiosta näimme myös Säntisin, jonka huippu on vuorijonon korkein ja sijaitsee 2,5 kilometrin korkeudessa meren pinnasta. Saman huipun näkee myös Sennrütin ikkunoista selkeinä päivinä. Myös muut vuoret ympärillä olivat sarjassamme “kuinka pieneksi sitä ihminen voikaan itsensä tuntea”. Kun olimme kävelleet alppiniityllä muutaman sata metriä, kiipeäminen palkittiin ja näimme kohteena olevan järven, jolta kuului alppitorven soitto. Seealpsee loisti kirkkaan sinisine vesineen keskellä vuoria, Säntis taustallaan ja nenä saavutti savun tuoksun. Kuinka klassinen sveitsiläinen maisema!
Viimeiset askeleet järvelle olivat aiempaa kevyemmät, eikä kohteessa tarvinnut olla yksin. Joka puolella järveä oli paikallisia ja turisteja juttelemassa, nauramassa, syömässä, juomassa ja nauttimassa kesäpäivästä, rohkeimmat olivat kastautuneet veteen. Kiersimme järveä hieman ja teimme ostoksia järviaukean reunassa sijaitsevalta juustotilalta. Lopulta löysimme kallioilta hyvän paikan, jonne asetuimme vaihtamaan uimapukuja ja ensimmäisen pulahduksen jälkeen kaivoimme eväät esille. Veden lämpötila oli tänä päivänä 13-asteista ja pieni pulahdus teki hyvää kiipeämisurakan päätteeksi. Itsehän pulahdin kahdesti, mutta kolmannen kerran jätin välistä, sillä ilta alkoi jo viiletä.
Laskeuduimme takaisin autolle tietä pitkin, joka sekin oli paikoitellen varsin jyrkkä. Alaspäin kävelemiseen piti keskittyä, sillä kompuroinnin seuraukset olisivat olleet ikävät. Alas päästyämme lopetin kellosta treenin ja päivän aktiivisuus näytti 360 %:a. Matkaa oli kertynyt lähemmäs yhdeksän kilometriä, nousua ja laskua yli 1 150 metriä, askelia viisinumeroinen luku. Hupsista! Illalla nukutti aika hyvin…
Maanantai 4.9.2023
Se hyvä puoli mikä tällaisissa maissa, joissa on useampia pieniä kyliä on, on kylä-, kaupunki- tai aluekohtaiset vapaapäivät! Maanantai oli sellainen, sillä Degersheimissa oli markkinapäivä. Toisin kuin kovin monilla suomalaisilla markkinoilla (ainakaan sellaisilla missä itse olen käynyt), täällä mukana oli myös erilaisia huvipuistolaitteita. Kylän keskusta oli toisin sanoen täynnä karnevaalimusiikkia, ihmismassoja, lasten naurua sekä myyntitelttoja.
Teimme aamun töitä puutarhassa aroniapensaiden parissa. Keräsimme ja siivosimme marjat kuivatusta varten, iltapäivän mekin saimme olla vapaalla. Lounaalle suuntasimme keskelle markkinahumua ja pääsimme nauttimaan lounaaksi paikallisen teehuoneen Mama´s TeeOasisin kurpitsakeittoa. Vaikka Oulun kansainvälisistä markkinoista ei ollut kauaa aikaa, oli mukava päästä taas markkinoille. Täällä myynnissä oli enemmän käsitöitä, koriste-esineitä ja koruja. Itsellä matkaan lähti pellavahame ja -paita, jolta odotan pitkää ikää kuten pellavatuotteilta yleensä, päähuivi pakkauksista unohtuneen tilalle ja perhoskorvakorut, joiden edeltäjistä toinen perhonen oli lennellyt matkoihinsa. Pellavavaatteita lukuunottamatta ostokset olivat harkittuja ja tarpeeseen ostettu.
Markkinoiden jälkeen edessä oli vielä yksi tehtävä: perjantaina tilattujen omien ja yhteisön vihannestoimitusten kerääminen alakerran aulasta. Kuten yhteisön tapoihin kuuluu, täällä ei tarjoilla lihatuotteita vaan yleinen ruokavalio on lakto-ovovegetaarinen. Pyrimme noudattamaan samanlaista ruokavalio itsekin, emmekä saa ostaa kaupasta yhteisön rahoilla lihatuotteita tai herkkuja. Hillo, hunaja ja käsittelemätön sokeri ovat tässä kohtaa ainoa poikkeus, mutta sokeriakin on täällä valmiina. Onneksi hillolla, teellä ja hunajalla pärjää jo pitkälle makeannälässä ja omat leipomukset ovat sallittuja! Koska olemme molemmat Julian kanssa käyttäneen normaaliarjessa lihatuotteita, emme osanneet arvioida lainkaan, kuinka paljon kasviksia kahdelle hengelle ja kahdelle viikolle tarvitsisimme. Grammoina tuotetta on hankala hahmottaa ja kun olimme keränneet oman tilauksemme. tuntui kuin olisimme tilanneet kasviksia pienelle armeijalle. Tilausta tehdessä olimme saaneet sveitsinsaksan treeniä kasvisten nimien suhteen ja varmistukset käännöksille saimme Ruthilta.